tiistai 29. toukokuuta 2012

”Idiootit pitävät yllä järjestystä, nero hallitsee kaaoksen”

Mihinköhän minä sitten sijoitun, kun ei tätä järjestykseksi voi kutsua, mutta en kyllä tätä kaaosta järin sulavasti hallitsekaan?

(Tuopissa on ihan vaan vettä, tuopin takana elämän eliksiiri: energiajuoma. Pöydällä myös astmapiippu, tuo kirjoittajan arvokkain apuväline.)

Enemmän täysii!

Uhhuh, johan tässä alkaa mielenterveyttään epäillä, kun yhdestä gradusta irtoaa tämänasteista tunnevuoristorataa.

Vielä viime viikonloppuna tunnelma oli sanalla sanoen epätoivoinen mahdottoman tuntuisen materiaalimäärän alla – kyseenalaistin aikatauluni aivan toivottomana. Tuntui, että kaikkea on mahdoton käydä läpi saati kirjoittaa valmiiksi tekstiksi asettamissani raameissa. Vaihtoehtoina näyttäytyi joko puolivillaisesti tekeminen tai projektin pitkittäminen, jotka molemmat tuntuivat todella nöyryyttäviltä skenaarioilta. Inhoan tehdä (itselleni merkityksellisiä) asioita huonosti! "Mikset ole ottanut itseäsi niskasta kiinni ja tehnyt enemmän" -morkkis oli päällä ja pahasti.

Sitten se tuli: kaivattu vimma! Olinkin ihmetellyt, missä se oikein viipyy, mutta viimein se iski. Aivan mieletön draivi, jonka voimin jaksaa keskittyä tuntikaupalla, yöunienkin kustannuksella. Tieteellinen kirjoittaminen ei varmaan yleisesti ole se ensimmäinen asia, joka lasketaan luovaksi tekemiseksi, mutta minulle se selvästikin on luovuuden muoto. Saan aivan selkeästi inspiraation ja ahaa-elämyksiä tulee yksi toisensa perään. Tämä on vähän kuin salapoliisityötä: palapelin kokoamista ja jälkien seuraamista, ja pikkuhiljaa alkaa tajuta laajempia kokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä. Ja mitä enemmän hoksaa, sen enemmän palaa halusta jatkaa. Aah!

Vaikka aiheen sinänsä pitäisikin olla minulle jo varsin tuttu, olen nyt vasta pikkuhiljaa alkanut hahmottaa ihan sellaisia asioita kuin missä järjestyksessä mikäkin on tapahtunut – ja sitä kautta miten asiat ovat vaikuttaneet toisiinsa. Osaltaan aikajärjestyksen tajuamista on vaikeuttanut se, että esim. lainsäätämisprosessi on ollut eri kuin nykyään, osaltaan se, etten ole tiennyt, mistä ja missä järjestyksessä etsiä tietoa. Paikoin myös aiempi tutkimus on ollut virheellistä tai epäselvää, mikä ei ainakaan ole helpottanut asiaa, mutta toisaalta tekee omasta tekeleestäni yhä perustellumman. Myös minulle täysin uutta, hypoteesejani vahvistavaa tietoa on paljastunut, mikä innostaa vielä lisää.

Nyt kun palaset loksahtelevat vähitellen paikalleen, alan myös saada takaisin hiukan menettämääni itsevarmuutta siitä, että olen oikeasti vastaamassa johonkin tolkulliseen kysymykseen ja että pystyn myös argumentoimaan vastaukseni. Hetken aikaa minulla nimittäin oli sellainen olo, että vain toisinnan toisten jo tekemiä tutkimuksia ja/tai en ylipäätään taida onnettomana keltanokkana tietää tuon taivaallista, mitä olen tekemässä. On toki täysin mahdollista, että tulen täältä pilvilinnoistani rytinällä alas, mutta ainakin toistaiseksi fiilis on lois-ta-va, ja pidän siitä vielä hetken kiinni :)

On myös ihan mielenkiintoista huomata, etten ole edennyt yhtään suunnittelemieni työvaiheiden mukaan. Yleensä olen aika järjestelmällinen, mutta nyt olen tehnyt vähän kaikkea samanaikaisesti, joten toisaalla olen aikataulusta jäljessä, toisaalla edessä. No, pääasia että homma etenee ja fiilis on hyvä!

torstai 24. toukokuuta 2012

Lähteiden löytämisestä, käytöstä ja lähestymisestä, osa 2

Lupailin ykkösosassa, että jatkan "siitä, mistä niitä lähteitä sitten löytää ja miten niitä käytetään (lähinnä oman aiheeni näkökulmasta)". Tässä se siis tulee: lähteiden löytämisen ja käytön alkeet. Sen enempää en osaa vielä tarjota, koska olen itsekin vielä niin n00b ja pihalla, mutta ehkä tästä voi jollekulle olla jotain hyötyä.

Lähdetään vaikka siitä helpoimmasta liikkeelle, eli tutkimuskirjallisuudesta. Jos ja kun on keksinyt tutkimusaiheensa, siitä on hyvä jatkaa materiaalin metsästykseen. Google Scholar on aiheesta riippuen usein kullanarvoinen, mutta välillä yhtä tyhjän kanssa. Omasta graduaiheestani en löydä sieltä oikeastaan mitään järin käyttökelpoista, mutta sitten taas esimerkiksi sosiaalipolitiikan juttuja varten paljonkin. Toinen vaihtoehto on Nelli-portaali, mutta aivan rehellisesti sanottuna en ole koskaan ymmärtänyt, miten sillä löytää mitään. VPN-yhteys oppilaitoksen verkkoon on kuitenkin tarpeen molemmissa tapauksissa, koska muuten artikkeleita ei välttämättä pääse lukemaan.

Jos internets ei tuota tulosta aineistorintamalla, kannattaa tarttua vanhanaikaiseen keinoon ja ottaa kirja kauniiseen käteen. Etsi siis käsiisi tutkimus aiheestasi ja lukemisen lisäksi kurkkaa sen lähdeluetteloa. Sieltä löytyy arvokkaita vinkkejä siitä, mitä muuta tutkimusta aiheesta on tehty. Siitä vaan sitten tutkimuskirjallisuutta haalimaan!

Muiden tutkimusten lähdeluettelosta voi saada myös vihiä, mitä kaikkea aineistoa juuri tämän aihepiirin tutkimusta varten voi käyttää. Oma tutkimusaiheeni on sosiaalipolitiikka ja sosiaaliturvalait, joten alkuperäisaineisto koostuu ennen muuta julkisista asiakirjoista: valtiopäiväasiakirjoista, komiteamietinnöistä ym. ja näitähän riittää moneen lähtöön. Ja ne on kaikki ripoteltu vähän eri paikkoihin. Eikä niiden käyttöön taida olla mitään selkeää opasta. Kerronpa siis, mitä olen itse mutkan, tuskan ja hämmennyksen kautta saanut selville.

Valtiopäivien asiakirjoja löytyy Helsingissä eduskunnan kirjastosta/arkistosta (muuton ajan kansallisarkistossa) ja kansalliskirjastosta. Valtiopäiväasiakirjat jaetaan kolmeen ryhmään ja kustakin painetaan omat opukset: pöytäkirjat, asiakirjat ja liitteet, jotka kukin on jaettu useaan osaan. Pöytäkirjojen viimeisen osan takaa löytyy asialuettelo, josta selviää miten jotain tiettyä asiaa on sen vuoden valtiopäivillä käsitelty. Vähän edempää, ennen valiokuntien toiminnan luetteloa, löytyy lyhenneopas. Tämän löysin itse vasta männäviikolla, tähän saakka olin vain arvaillut mitä lyhenteet tarkoittavat, mutta onneksi oli mennyt kutakuinkin oikein.

Olennaisimmat lyhenteet ovat:
Pp = pantu pöydälle
1./2./3. K = 1./2./3. käsittely (tai keskustelu), A.K. = ainut käsittely
Hall. es., Lak.al., rah.al., toiv.al. = hallituksen esitys, lakialoite, raha-asia-aloite, toivomusaloite (nyk. toimenpidealoite)
Läh. Työv:aan/Vv:aan/Suurv:aan jne. = lähetetty työväenasiainvaliokuntaan/valtiovarainvaliokuntaan/suurvaliokuntaan jne.
A.I/II/III jne., Liitteet IX = asiakirja löytyy asiakirjojen I/II/III jne. osasta tai liitteiden IX osasta

Nykyisen lainsäädäntöprosessin kulun voi kurkata täältä, kaikessa lyhykäisyydessään aiemmin homma on tainnut mennä seuraavasti: 1) lakiehdotus (hallituksen esitys tai lakialoite) esitellään eduskunnalle 2) ehdotus lähetetään sille valiokunnalle, jolle asia kuuluu, tarvittaessa valiokunta pyytää lausuntoa myös toiselta valiokunnalta (esim. valtiovarainvaliokunnalta tai perustuslakivaliokunnalta) 3) valiokunnan mietintö käsitellään eduskunnassa 4) asia lähetetään tarvittaessa suurelle valiokunnalle 5) suuren valiokunnan mietintö käsitellään 4/6) laki hyväksytään tai hylätään 5/7) äänestetään lepäämään jättämisestä. Tämän olen nyt siis päätellyt vain noita asiakirjoja selaamalla, joten jos tässä on joku virhe, kertokaa! Olen siis ymmärtänyt, että suureen valiokuntaan lähetettiin asioita, joista ei ollut tarpeeksi suurta yhteisymmärrystä, eli aika monia asioita. Käsittelyjäkin siis saattoi olla kolme nykyisen kahden sijaan. Myös lepäämäänjättämismenettely oli erilainen aiemmin, ja lain saattoi äänestää lepäämään vaalien yli nykyistä helpommin, mikä oli hyvä jarrutuskeino. Lisäksi tietysti nykyiseen tapaan asia raukeaa, jos ei sitä ehditä vaalikauden aikana käsitellä loppuun.

Pöytäkirjojen asialuettelosta (leikitään vaikka vuotta 1936) saattaa siis löytyä tämäntyyppinen litania (keksin tämän nyt ihan päästäni, koska ei nyt ole käsillä autenttista ritirimpsua, voisin päivittää tämän myöhemmin aidolla tekstinpätkällä): "Kansanvakuutus: Hall. es. n:o 26, ilm. Edk:lle 220. Läh. Kansanv:aan 300. Pp. 325. 1.K. 330. Läh. Suurv:aan. 350. 2.K. 562. 3.K. 786 A.I." Suomeksi tämä siis tarkoittaa, että hallitus on ilmoittanut eduskunnalle esityksen kansanvakuutuslaiksi (HE 26/1936) ja tästä löytyy merkintä pöytäkirjojen sivulla 220. Asia lähetetään kansanvakuutusvaliokuntaan sivulla 300. Asia on pantu pöydälle seuraavaan/johonkin toiseen istuntoon saakka sivulla 325. Ensimmäinen käsittely alkaa sivulla 330 jne. jne. ja lopuksi kerrotaan, että hallituksen esitys löytyy asiakirjojen ensimmäisestä osasta.

Asialuettelossa opastetaan myös oikeaan paikkaan, jos sattuu etsimään väärällä sanalla tai asiaa on käsitelty jonkun toisen asian yhteydessä, eli esim."Kansaneläke: – Ks. Kansanvakuutus". Ajoittain sieltä nousee esille myös tahattoman koomisia löydöksiä, tässä ote vuoden 1936 asialistasta: "Vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutus: – Ks. Väkijuomat". Suomalainen sosiaalipolitiikka on hieno asia.

Asiakirjoista löytyvät siis hallitusten esitykset ja valiokuntien mietinnöt. Liitteistä puolestaan löytyvät kansanedustajien/eduskuntaryhmien aloitteet, eli laki-, toivomus- ja raha-asia-aloitteet. Pöytäkirjoista löytyvät eduskuntakeskustelut ja ylipäätään kaikki täysistuntojen pöytäkirjat.

Jostain syystä valtiopäivien asiakirjoissa ei ole luetteloa kansanedustajista eduskuntaryhmittäin, eikä puoluekantaa mainita missään yhteydessä (tai jos mainitaan, minullekin saa vinkata tästä tiedosta!), mikä tekee välillä keskustelujen seuraamisesta hankalaa. Eduskunnalla kuitenkin on verkossa edustajamatrikkeli, jonka avulla seuraaminen on vähän helpompaa (mutta vaatii tietysti internetyhteyden).

Mikäli halajat valiokunnista muutakin tietoa kuin vain mietintöjä, ei valtiopäivien asiakirjoista ole enää iloa, vaan sinun tulee kääntyä eduskunnan arkiston puoleen. Sieltä löytyvät itse mietintöjen lisäksi myös valiokuntien pöytäkirjat ja muu aineisto. Eduskunnan arkistosta löytyvät myös komiteoiden mietinnöt. Vaan jotta asia ei olisi liian yksinkertaista, komiteoiden pöytäkirjoja ei kuitenkaan eduskunnan arkistossa ole, vaan niitä löytyy useammassa paikassa. Osa komiteoiden aineistosta on kansallisarkistossa ja osaa säilytetään ao. ministeriössä.

Eduskuntaryhmien aineistot eivät ole julkishallinnon aineistoa, vaan puolueiden omaa. Eduskuntaryhmien pöytäkirjat ym. löytyvät siis kunkin puolueen arkisoista. Erilaisia ohjelmia kuitenkin onneksi löytyy ihan verkosta ja vieläpä todella helposti, nimittäin POHTIVA-tietokannasta. Edes joku asia on tehty helpoksi!

Tässä taisi olla suunnilleen kaikki, mitä olen toistaiseksi saanut selville. Toivottavasti säästän joltakulta edes vähän pähkäilyä!

torstai 17. toukokuuta 2012

Lähteiden löytämisestä, käytöstä ja lähestymisestä, osa 1

En tiedä mitä muissa yliopistoissa tai edes Helsingin yliopiston muissa historia-aineissa kerrotaan lähteistä ja niiden käytöstä, mutta ainakin HY:n yhteiskuntahistorian opiskelijoita ei mielestäni liiemmin evästetä tutkijan konkreettiseen työhön, eli lähteiden löytämiseen ja käyttöön tutkimuksen perustana. Ajattelinpa siis kirjoittaa siitä pari sanasta, jos vaikka hyvällä tuurilla säästäisin joltakulta sen yrityksen ja erehdyksen vaivan, jonka itse olen toistaiseksi nähnyt.

Aloitan kuitenkin siitä, mikä mielestäni meille on opetuksessa saatu hyvin jakeluun, eli lähteiden luonne ja rooli. Lähteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: primääri- eli alkuperäislähteisiin ja sekundääri- eli toissijaisiin lähteisiin. Äkkipäätä voisi ajatella, että alkuperäislähteitä ovat mahdollisimman "käpälöimättömät" lähteet, eli esimerkiksi erilaiset asiakirjat, kirjeet, tiedotteet ja julistukset jne., ja toissijaisia sellaisia, jotka ovat käyttäneet näitä alkuperäislähteitä lähteinään. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, vaan riippuu täysin tutkimuskohteesta, mikä lähteen luonne on. Jos tutkitaan vaikkapa Saksan ja Suomen partiojärjestöjen suhteita 1960-luvuilla, alkuperäislähteinä tulisi käyttää em. järjestöjen omien arkistojen aineistoja, ja esimerkiksi Helsingin Sanomien kirjoitus aiheesta on toissijainen lähde. Vaan jos tutkitaan, miten Suomen lehdistö on uutisoinut Saksan ja Suomen partiojärjestöjen suhteista, sanomalehdet ovat alkuperäislähteitä. Selkeää!

Lähteiden rooli tutkijalle ja aikalaisille on täysin eri, ja tämä on erittäin tärkeää pitää mielessä. Metodikurssilla puhuttiin hienosti, miten lähde on jälki jostain, ja jäljestä tulee lähde vasta sitten, kun tutkija käyttää sitä lähteenä. Vaikka tämä kuulostaa joltain lapsille suunnatulta Hannu & Kerttu -henkiseltä pseudoteorialta, siinä tiivistyy se kaikki. Aineistoa – oli se sitten kirje, sanomalehtiuutinen tai julkishallinnon asiakirja – ei tuoteta historiantutkijoiden lähteeksi, vaan alkuperäistä tarkoitustaan varten (mistä se sitten myöhemmin on jälki). Tämä siis merkitsee myös sitä, että aineistosta itsestään ei lähtökohtaisesti löydä viitteitä laajemmasta kontekstista, sillä se on aineiston tuottajille ja mahdollisille vastaanottajille itsestään selvä. Siksi tutkijalla on vastuu perehtyä aikalaiskontekstiin mahdollisimman hyvin, että hän ymmärtää varmasti, mistä (kaikesta) lähteessä on kyse, eikä tulkitse sitä väärin.

Siksi olen itse päätynyt siihen, että perehdyn alkuperäisaineistoon vasta viimeiseksi ja tutustun ensin tutkimuskirjallisuuteen ja muuhun toissijaiseen aineistoon. Luulin, että minulla on tässä vähän nurinkurinen ote ottaessani käsittelyyn tärkeimmän aineistoni vasta viimeisenä, jolloin en välttämättä lähesty niitä "tyhjällä mielellä". Pieneksi yllätyksekseni sain tästä kuitenkin kiitosta THPTS:n seminaarissa, sillä kuulemma usein opiskelijat ryntäävät ensimmäiseksi alkuperäisaineiston kimppuun, eivätkä oikeastaan tiedä mitä siitä etsivät tai mitä sillä tekisivät. Muistaakseni vähän samalla tavalla tein itsekin kandin kanssa, mutta näköjään tämä nykyinen tapani on ihan suosittelemisen arvoinen.

Lopettelen osan 1 tähän ja jatkan seuraavassa osassa siitä, mistä niitä lähteitä sitten löytää ja miten niitä käytetään (lähinnä oman aiheeni näkökulmasta). Jätän teidät odottamaan jännityksellä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kriisi koettu ja selätetty (?)

Hei vaan, blogi on ollut hiljaisena, koska niin olen minäkin.

Vielä huhtikuun lopussa gradun kanssa sujui oikein hyvin, aikataulussa en pysynyt ihan, mutta toisaalta tein samaan aikaan kahta työvaihetta. Olin alun perin suunnitellut, että kirjoitan ensin muistiinpanot ja vasta sitten mietin tarkalleen, missä järjestyksessä aion edetä, mutta tämä aihe onkin sen verran tuttu että tein prosessoin tuota järjestysasiaa samalla kun naputtelin muistiinpanoja. Tämä olikin oikein hyvä juttu, koska olin varautunut pahimmillaan antamaan sille pari viikkoa aikaa, sillä se on aiemmin ollut välillä todella työläs ajatusprosessi.

Tutkimussuunnitelmanikin oli graduseminaarissa opponoitavana, ja sain oikein kannustavia ja hyödyllisiä kommentteja. Aika omillaan kyllä silti poliittisen historian opiskelijat tuntuvat olevan graduprosessinsa kanssa, muutama seminaaritapaaminen joista yksi tunti on pyhitetty oman työn käsittelyyn. Toki pyytämällä varmaan saisi enemmän ohjausta, mutta aika eri linjoilla mennään silti esim. verrattuna sosiologian opiskelijoihin, joilla graduseminaari on joka viikko ja joka viikolle pitää kirjoittaa jotain (ja saa palautetta). Vähän käy kateeksi...

Noh mutta tosiaan ihan hyvä fiilis oli vielä vajaa pari viikkoa sitten, kunnes 27.4. koitti Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran graduseminaari. Kyseessä on joka toinen vuosi järjestettävä seminaari, jossa tutkijat kommentoivat vapaaehtoispohjalta graduvaiheen opiskelijoiden papereita. Ensi vuonna seminaaria ei siis järjestetä, mutta jos oma graduaihe liittyy jotenkin työväenliikkeeseen ja seuraavana vuonna on mahdollisuus osallistua, suosittelen lämpimästi!

Itse sain aika kimurantteja kommentteja, joita ei ehkä tunnissa ehditty kunnolla käsitellä, ja varmaankin siksi omat ajatukseni jäivät tosi levälleen. Kommentit olivat paikoitellen aika ristiriitaisia (”mieti nyt, mitä voisit rajata pois” vs. ”oletko ajatellut, että voisit ottaa mukaan sukupuolinäkökulman?”) ja paikoitellen oli ehkä rivien välistä havaittavissa jonkunlaista kilpailuhenkisyyttä tai henkilökohtaista skismaa liittyen tutkimuksiin/tutkijoihin. Olin suoraan sanottuna aika jäässä seminaarin jälkeen. Fiilis välittömästi seminaarin jälkeen oli, etten oikeastaan tiedä enää yhtään, mitä olen tekemässä, ja etten ikimaailmassa tule selviytymään aikataulussa. Jonkin aikaa motivaatio oli ihan pohjamudissa enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, enkä ollut varma oliko kaikki tähän saakka tekemäni työ ollut ihan turhaa. Ihka eka gradukriisini!

Nyt olen kuitenkin saanut vihdoinkin taas ajatuksiani kasaan ja havahtunut pariin tosiasiaan: gradu on saatava kesäkuun aikana valmiiksi, ja gradu on kuitenkin vain gradu. Ei siis ole mahdollista tai vaivan väärti alkaa tehdä kaikkea uusiksi, vaan jatketaan nyt sillä mitä olen jo tähän saakka tehnyt. Olen myös saanut vähän filtteröityä kommentaattoreiden kommentteja ja saanut karsittua minuun ja graduuni liittymättömät ja/tai sellaiset, joita en nyt pysty ottamaan huomioon. Olen kai tavallaan käynyt pääni sisällä loppuun sitä keskustelua, joka aloitettiin THPTS:n seminaarissa, mutta joka jäi kesken.

Sukupuolinäkökulma jää nyt huomioimatta ja anakronistisesta otteesta syytetystä tutkimuksesta otan vain ”tässä järjestyksessä asiat tapahtuivat” -henkiset tiedot, joten anakronismikommentti ei (toivottavasti) kosketa minua. En viitsi alkaa tehdä uudestaan samanlaista salapoliisityötä, jonka joku muu on jo tehnyt, kun ei se kerran ole varsinaisesti tutkimukseni ydintä. Tutkimuskysymykseni ei kuitenkaan ole ”miten sosiaalivakuutus syntyi?” tms., vaan ”miten SDP:n ja maalaisliiton ristiriidat vaikuttivat sosiaalivakuutuksen syntyyn?” Siihen taas vastaan ensisijaisesti alkuperäisaineiston (eli valtiopäivien, valiokuntien ja eduskuntaryhmien pöytäkirjojen ym.) ja toissijaisesti aiempien tutkimusten perusteella.

Vaikka aikataulullisesti tulikin vähän takapakkia, kun olin viikon verran aika lamaantuneessa tilassa, oli kuitenkin todella hyödyllistä perustella vielä hieman eri näkökulmasta tutkimustani itselleni. Seminaarin kommenttien perusteella minun täytyy selvästi vieläkin selkiyttää ilmaisuani sen suhteen, mitä olen tekemässä (ja mitä en). Luulin olevani selvillä vesillä sen suhteen, mutta ilmeisesti tilanne on ”melkein mutta ei ihan”. Hyvä että sekin tuli esille! Sain myös varmuutta tylysti rajata ulos sen minkä olin ajatellutkin, ja lähdeaineiston työnjakokin (eli mitä haen mistäkin aineistosta) on nyt paljon selkeämpi. Ja tosiaan: aika ja resurssit ovat rajalliset, joten tässä vaiheessa ei kannata enää kauhean dramaattisia muutoksia yrittää tehdä, turhaa stressiä vain.

Kyllä tästä vielä gradu tulee!