Juna kulkee!

Blogi on elellyt vähän hiljaiseloa, mutta minä ja aivoni onneksi emme. Sain viimeisen (tutkintoon kuuluvan) kurssin valmiiksi (!) ja pääsin taas siirtymään gradun pariin. Olen nyt lueskellut graduun liittyvää materiaalia, ja voi jumpe että tykkäänkin alastani! Aiheen ja näkökulman valinta tuntuvat edelleen todella mielekkäiltä, ja ne myös ovat tarkentuneet entisestään ja tiedän koko ajan paremmin, mitä kirjallisuudestani haen. Huono puoli (?) tässä on se, että pistin sitten kuitenkin johdantokappaleen aika uuteen uskoon, mutta nyt se auttoi jäsentämään ajatuksia paremmin ja nyt se on ainakin melko koherentti – eikä toivottavasti ihan kammottavan tylsä.

Riivin myös pro_gradu.dociin kaikki valmiina olevat tai ainakin helposti käyttökelpoiset tekstit kandista, tutkimussuunnitelmasta ym. ja suureksi hämmästyksekseni sain kasaan jo 60 sivua! Vaikka tiedän, että ideaalitilanteessa näin graduvaiheeseen pitäisikin tulla, tämä tuntuu silti vähän fuskaamiselta, kun tietää joidenkin oikeasti kirjoittavan koko gradun tyhjästä. Mutta en todellakaan valita, ja toisaalta tämä myös valaa paljon toivoa aikataulun suhteen. Jos kirjoitin 40-sivuisen kandin muutamassa kuukaudessa, enköhän sen 30–40 sivua gradutekstiäkin samassa ajassa suolla.

Tässä yhteydessä täytyy myös olla kiitollinen poliittisen historian ihan omista vaatimuksista opinnäytetöiden suhteen... Valtsikassa yleisesti ohjeena on, että gradun tulisi olla 60–80 sivua pitkä, mutta polhissassa minimi on 80. Aiemmin olin tästä kovin närkästynyt, mutta nyt on kyllä aika eri ääni kellossa. Tekisi pikkusen tiukkaa yrittää mahduttaa vielä tekemätöntä gradua 20 sivuun, heh.

Tilastojen ja käsitteiden ihanuus ja kamaluus, tapaus ”köyhyys ja tuloerot”

Yliopisto-lehti julkaisi viime numerossaan erittäin hyvän jutun tuloeroista, Eurot ja erot. Artikkelissa avataan ansiokkaasti tuloerojen nykytilaa, historiaa ja syitä kehitykselle sekä ennen kaikkea mitä ne tuloerot ovat, mitä eivät ja miten ne toimivat. Suosittelen lämpimästi lukemaan artikkelin varsinkin, jos joku edellä luettelemistani asioista oli hepreaa.

En referoi artikkelia sen tarkemmin tässä, sillä se ei ole mitenkään mahdottoman pitkä. Tyydyn myös kehujen osalta toistamaan, että juttu oli hyvä – olisi tylsää ja mieletöntä alkaa luetella kaikkia hyviä kohtia. Annan arvosanaksi 9, ja avaan miksi ei kuitenkaan kymppiä napsahtanut:

a) Suurimmat setelit -kappaleessa olisi saatu alleviivata enemmän, että kyseessä on siis vain Tilastokeskuksen tuossa käyttämät käsitteet ja laskutavat. Se on toki hyvinkin järkevä, ellei jopa järkevin, tapa laskea ja havainnollistaa tuloeroja, mutta mielestäni tuosta kohdasta jää nyt käsitys, että tuo on universaali ja vakiintunut tapa laskea tuloeroja kaikkialla maailmassa. Se ei pidä paikkaansa, vaan tuloerot voidaan laskea käytettävissä olevien tulojen (ks. määritelmä 3) lisäksi myös bruttotuloista tai nettotuloista, ja yksikköinä voidaan käyttää kotitalouksien lisäksi myös yksilöitä. Tämä on erittäin tärkeää pitää mielessä, sillä jos valtio X:n tuloerotilastot on koostettu yksilöiden nettotuloista, ne eivät ole (kunnolla) vertailukelpoisia esimerkiksi Tilastokeskuksen Suomen-tilastojen kanssa, koska ne taas perustuvat kotitalouksien käytettävissä oleville tuloille. Näiden tilastojen vertailu 1:1 johtaisi huomattaviin vääristymiin.

Korjaus: Tilastokeskuksen laskutapa on yleisesti käytössä OECD:ssä, joten sen voi hyvinkin katsoa olevan universaali ja vakiintunut tapa. OECD:n tilastot ovat siis vertailukelpoisia keskenään, mutta suosittelen silti varmuuden vuoksi tarkistamaan tilastojensa lähteen ja laskutavan, jos aikoo itse tehdä tuloerojen vertailua eri lähteisiin pohjautuen.

b) Artikkelissa tyydytään toteamaan, että ”[t]uloerojen kasvu Suomessa johtuu nimenomaan ylimpien tulojen huimasta kasvusta. Erityisesti pääomaverotuksen alhaisuus ja vuonna 1993 laajennettu mahdollisuus muuttaa palkkatuloja pääomatuloiksi ovat lisänneet tuloeroja.” Ymmärrän, että tila on rajallinen eikä asiaan ole ollut mahdollisuutta paneutua sen tarkemmin, mutta suosittelen silti tutustumaan juttuun vähän syvemmin esimerkiksi Hesarin artikkelin (Suomi ykkönen tuloerojen kasvussa) tai TalSan artikkelin (Verouudistus selittää tuloerojen kasvun) avulla. Tämä ei nimittäin ole todellakaan mikään triviaali juttu. Jos minä olisin Suomen diktaattori, kaksi ensimmäistä tekoani olisi v. 1993 veroreformin peruminen ja pääomatulojen muuttaminen progressiiviseksi sekä sosiaaliturvajärjestelmän byrokratiahelvetin räjäytys ja sen korvaaminen perustulopohjaisella järjestelmällä. Ugh, olen puhunut (tästä asiasta).

c) Jutussa avataan hyvin ansiokkaasti esimerkiksi tuloerojen ja palkkaerojen eroa ja muutenkin valotetaan, mistä tulojen ja palkkojen vertailussa oikeastaan on kyse. Mutta sitten Köyhyys on toinen asia -kappaleessa yhtäkkiä puhutaan muitta mutkitta ”köyhyydestä” määrittelemättä lainkaan, mitä sillä tarkoitetaan. Ja vielä esitetään väittämiä, jotka ehdottomasti vaatisivat määrittelyn taustakseen, jotta aukeaisi mitä edes sanotaan. Tämä on jatkuva ärsytyksen aiheeni – köyhyys ei ole mikään yksiselitteinen käsite! Eikä nyt edes tarvitse ajautua mihinkään postmoderniin relativismiin ja pohtia syvällisesti sosiaalisten konstruktioiden merkitystä ja subjektien nomadisuutta, vaan köyhyydelle on olemassa erilaisia, vakiintuneita määritelmiä ja laskutapoja (ks. esim. kohta ”Köyhyyden määritelmät vaihtelevat”).

Jutun väittämät lyhyesti: tuloerot ovat eri asia kuin köyhyys ja niihin vaikuttavat eri asiat.

Jos köyhyydellä tarkoitetaan suhteellista köyhyyttä, kuten Suomen kaltaisessa valtiossa on järkevää olettaa, köyhyys ei ole lainkaan irrallaan tuloeroista. Tilastokeskuskin toteaa, että ”[s]uhteellinen köyhyys viittaa [...] tuloeroihin”.

Suhteellinen köyhyys lasketaan Suomessa mediaanituloista (yleensä käytettävissä olevista tuloista), ja tämä on se olennaisin ero – jos köyhyys laskettaisiin tulojen keskiarvosta, tuloerot ja köyhyysaste kertoisivat täysin samasta asiasta. (Jos mediaanin ja keskiarvon ero on hakusessa, lunttaa Wikipediasta.) Eli yksinkertaistettuna: jos ylin tuloprosentti tuplaa ansionsa, tuloerot kasvavat voimakkaasti, mutta suhteellinen köyhyys ei kasva, sillä mediaanituloihin tämä ero ei vaikuta. Tältä osin olen siis kyllä samaa mieltä artikkelin kanssa.

Esimerkit, joilla tätä eroa havainnollistetaan, ovat sen sijaan aika ihmeellisiä.

Työttömyyden kasvu 1990-luvulla ei aiheuttanut tuloerojen kasvua siksi, että työttömiksi jääneet saivat ansiosidonnaista päivärahaa. 1990-luvun laman aikana tuloerot jopa supistuivat.
[...]
Hallitus pyrkii tasaamaan tuloeroja nostamalla joitakin alimpia sosiaalietuuksia sekä kiristämällä pääomaverotusta.

Näissä esimerkeissä voitaisiin puhua sekä tuloeroista että köyhyydestä, joten niiden eron hahmottaminen on esimerkkien avulla aika haastavaa. 1990-luvulla tuloerot eivät tosiaan ampaisseet kattoon ennen kuin vasta vuosikymmenen lopussa kahdesta syystä: 1) veroreformi astui voimaan vasta 1993, eivätkä sen vaikutukset tietenkään näkyneet välittömästi, mutta vuosikymmenen lopussa kyllä, 2) kuten mainittu, työttömät saivat ansiosidonnaista, eivätkä heidän tulonsa siten romahtaneet niin pahasti kuin olisi voinut, jolloin myös kaula ylimpään tuloluokkaan pysyi maltillisempana. Verrattuna työllistettynä olemiseen keskiluokan tulotaso kuitenkin tipahti huomattavasti, mikä puolestaan laski mediaanituloja. Tällöin myös köyhyysraja laskee, jolloin köyhyyskin vähenee. 1990-luvulla siis sekä tuloerot että köyhyys pysyivät tilastoissa maltillisina tai jopa laskivat, vaikka tosiasiassa köyhien asema ei tokikaan parantunut miksikään.

Mitä tuloerojen tasaamiseen tulee, pääomaverotuksen kiristäminen toki olisi siihen toimiva keino. Mutta eikös alimpien sosiaalietuuksien nostaminen sekä pienennä tuloeroja että vähennä köyhyyttä?

Summa summarum: tuloerot ja köyhyys ovat kyllä eri asioita ja niihin vaikuttavat eri asiat, tämä selvä ja ymmärretty. Yliopiston jutun perusteella tämä ero ei kyllä varmaankaan auennut asiaan vähemmän vihkiytyneelle, koska käytetyt esimerkit havainnollistivat hyvin realistisesti, miten ne nimenomaan usein liittyvät samoihin ilmiöihin (vaikka vaikutusmekanismit ovatkin erit). Lisäksi molemmissa on se riski/ongelma, että tilastoja täytyy osata lukea, eivätkä tilastot välttämättä aina heijastele todellisuutta.

Huomautus: Jutun tämän osion ei ollutkaan tarkoitus kokonaisuudessaan käsitellä tuloerojen ja köyhyyden eroa, ks. Kyösti Niemelän (jutun kirjoittajan) kommentti alla. Mutta pieni köyhyysvalistushan on silti aina paikallaan :-)