torstai 9. helmikuuta 2012

Käsiteviidakossa ilman viidakkoveistä

Voihan itku sentään. Miten sitä voikin sekoittaa itsensä pahemman kerran sillä, että yrittää selventää itselleen (ja lukijoille) käyttämiään käsitteitä?

Vielä pari tuntia sitten käsitteet kuten sosiaalivakuutus,universaalisuus, residuaalisuus, huoltoperiaate, kansan- ja työväenvakuutus jne. olivat minulle aivan päivänselviä, mutta nyt olen toivottoman epävarma siitä, mitä niihin kuuluu ja mitä ei tai mitä ne ylipäätään tarkoittavat.

Onko esimerkiksi sosiaalivakuutus väistämättä aina valtiollinen ja lailla säädetty, vai lasketaanko myös tehdaskassat sosiaalivakuutuksen muodoksi? Kuuluuko universaaliseen sosiaaliturvaan määritelmällisesti tasasuuruiset etuudet (TJEU kansaneläke, lapsilisät) vai vain yleensä?

Miten residuaalisen ja huoltoperiaatteelle pohjautuvan sosiaaliturvan ero oikein tulisi selittää? Molemmat ovat julkisia järjestelmiä, jotka pyrkivät turvaamaan minimielintason niille jotka eivät pysty itseään elättämään, eikä tuen saamisen ehtona tai pohjana ole yksilön suorittamat sosiaaliturvamaksut. Toinen (residuaalinen) on äärimmäisen minimalistinen ja stigmatisoiva ja perustuu yksilöiden vastuuseen omasta itsestään, toinen (huoltoperiaate) on ennemminkin holhoava. Millä perusteella?

Myös vakuutus- ja rahastointiperiaatteen eron selittäminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia, vaikka periaatteessa ja intuitiivisesti niidenkin erot ja yhtäläisyydet ovat aivan selkeitä. En vain osaa muodostaa mitään suomenkielisiä järkeviä virkkeitä, joilla asian ilmaisisin. Asiaa ei suoranaisesti helpota, että sosiaaliturva voi samanaikaisesti pohjautua huolto-, vakuutus- ja rahastointiperiaatteelle. "Rahaa maksetaan organisaatiolle X, joka tarpeen tullen antaa rahaa joko suhteessa suoritettuihin maksuihin tai sitten ei, ja joka voi investoida rahoja tai sitten ei ja vaan säilöö niitä." Aha.

Huomenna varmaan (toivottavasti) osaan aivan sujuvasti ja vaikka takaperin määritellä kaikki nämä tässä mainitut ja mainitsemattomat käsitteet, mutta juuri nyt tällä hetkellä tämä kaikki tuntuu aivan liian filosofiselta. (Siitäkin huolimatta, että olen keittiöyhteiskuntafilosofi.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti