Seminaari: Changing meanings of (un)employment 27.–28.2.

NordWel järjestää todella mielenkiintoisen oloisen seminaarin viikon kuluttua. Puhumassa on mm. Nils Edling, jonka artikkeli Limited Universalism: Unemployment Insurance in Northern Europe 1900–2000 teki minuun aikanaan valtavan vaikutuksen. Olin tuolloin ensimmäisen vuoden opiskelija ja kävin praktikumia "Hyvinvointivaltio, työ ja sukupuoli" – enpä osannut silloin vielä arvata, että juuri tuohon ne isoimmat kiinnostuksen kohteeni tulisivat tiivistymään. Edling kyseenalaisti työväenliikkeen osuutta (universalistisen) työttömyys- ja muun sosiaaliturvan kehityksessä Pohjoismaissa ja valotti muutenkin pohjoismaisen sosiaaliturvan historiaa. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olin tietysti muutenkin (nykyistä enemmän) kujalla, mutta muistan olleeni tuosta nimenomaisesta artikkelista jotenkin perin pohjin järkyttynyt – kauniit kuvat hyvinvointivaltiosta (joita en edes ollut tiedostanut muodostaneeni) jos eivät nyt suorastaan romuttuneet, ainakin tahriintuivat pahemman kerran. Ja kas, enkös nyt olekin tutkimassa työväenliikkeen roolia sosiaaliturvan muotoutumisessa? Praktikumiakin btw veti Heidi Haggrén, joka nyttemmin toimii NordWelin koordinaattorina. Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Mutta siis, vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta seminaarilta. Jos siis työttömyyden ja sen historian tutkiminen kiinnostavat, tyle tyle. Tässä vielä infoa:

Changing meanings of (un)employment
University of Helsinki, 27–28 February 2012
Venue: Forest House (Metsätalo), Unioninkatu 40, room 10

Open seminar on the making and defining of unemployment from a comparative historical perspective.

PROGRAMME

Monday 27 February, 13–17

13.00 Opening words

13.10 NOEL WHITESIDE (University of Warwick): The Historical Construction and Reconstruction of Unemployment – a Comparison

14.10 Coffee

14.30 NILS EDLING (Stockholm University): Creating National Labour Markets: The Public Labour Exchange 1890–1920

15.30 MATTI HANNIKAINEN (University of Helsinki): Unemployment and Labour Market Flexibility in the Great Depression. The Case of Construction Workers in Helsinki

Tuesday 28 February, 9–13

9.15 MIRJA ÖSTERBERG (University of Helsinki): Arguments by the Finnish Social Democrats concerning unemployment in the 1930s

10.15 Coffee

10.30 SAMI OUTINEN (University of Helsinki/Stockholm University): The Changing Concept of Unemployment in Finland in the Late 20th Century

11.30 PATRICK EMMENEGGER (University of Southern Denmark): The Politics of Job Security Regulations: From Drift to Layering on Job Security

12.30 Closing discussion

The workshop is open for public. However, for coffee please register to Heidi Haggrén, heidi.haggren[at]helsinki.fi, by 23rd February 2012.

Organiser: The Nordic Centre of Excellence NordWel (The Nordic Welfare State – Historical Foundations and Future Challenges).

Historiasta ja todellisuudesta – minun todellisuudessani

Omaa historioitsijan identiteettiäni (?) pohtiessani ja muodostaessani olen miettinyt, mikä minua oikeastaan historiassa kiehtoo. Olen päätynyt huomaamaan, että asia palautuu aikoihin jo kauan ennen kuin osasin edes arvata, että päädyn/hakeudun historia-alalle. Olen ollut (valtio-opin lehtori Kari Paakkunaisen sanavarastoon kajotakseni) fascinoitunut todellisuuden konseptista jo lukiossa, ja se on osaltaan johdattanut minut alalle, joka ei oikeastaan muuta käsittelekään.

Tämä pohdinta on oikeastaan jatkumoa aiemmalle tekstille historioitsijan liikkumavarasta. Ko. tekstissä mainitun lisäksi historioitsijan tulee myös tiedostaa oma sosiokulttuurinen ympäristönsä ja sen sisään rakennetut ja annettuna otetut merkitykset, jotka saattavat erota merkittävästikin aiempien aikojen merkityksistä. Vaikkei puhutakaan itsensä sammuttamisesta, tämä oman ympäristönsä ja omien lähtökohtiensa tiedostaminen pitää sisällään myös eräänlaisen pyrkimyksen osata tiedostamisen kautta irtautua niistä ja pyrkimyksen ymmärtää toisia, historiallisia ympäristöjä. Viittasin aiemmin Jorma Kalelan analogiaan vieraasta kulttuurista, kun historioitsijan tulee "unohtaa" jotakin mennyttä tapahtumaa tai ajankohtaa seuranneet tapahtumat, vaikka todellisuudessa tietääkin ne. Sen lisäksi vieraan kulttuurin lähestymistapaan kuuluu myös sosiokulttuurinen tietoisuus.

Markku Hyrkkänen puolestaan pohtii aihetta maailmankuvan ja maailmankatsomuksen teoretisoinnin kautta teoksessa Aatehistorian mieli. (On muuten todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja, suosittelen lämpimästi.) Maailmankuvaan kuuluu sekä reflektoituja että reflektoimattomia oletuksia ja katsomuksia maailmasta. "Maailmankuvat sisältävät toisin sanoen sekä 'vaieten omaksuttuja yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja käsitteellisiä edellytyksiä' että tietoista 'pyrkimystä todellisuusnäkemysten systematisointiin'." (s. 105) "Miten sitten maailmankatsomus 'mahtuu' tähän maailmankuvan määrittelyyn? [Juha] Manninen määritteli vuonna 1977 maailmankatsomuksen eräänlaiseksi henkiseksi toiminnaksi, maailmankuvan reflektoiduksi ulottuvuudeksi. Maailmankatsomus edellyttää luojiltaan ja omaksujiltaan 'poikkeuksellista henkistä aktiivisuutta, pyrkimystä todellisuusnäkemysten systematisointiin'. Kun ihminen pohtii systemaattisesti ja tietoisesti maailmankuvaansa kuuluvia 'todellisuusnäkemyksiä', on tuloksena maailmankatsomus." (s. 109)

Oli hykerryttävää lukea Hyrkkäsen teosta, jossa hän kirjoittaa oikeastaan hyvin pitkälti omia, jo vuosia sitten alkaneita pohdintojani. Maailmankuvan ja maailmankatsomuksen käsitteiden sijasta olen kylläkin käyttänyt sanaa todellisuus. Jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa, sekä henkilökohtaisesti että omassa sosiokulttuurisessa ympäristössään. Minua itseäni kiehtoo historiassa pyrkimys ymmärtämiseen: haluan ymmärtää, miksi asiat ovat tapahtuneet kuten ovat; haluan ymmärtää muita todellisuuksia. Oman ja muiden todellisuuksien ymmärtämisessä on kuitenkin eräs perustavanlaatuinen ero ja rajoite, jonka puolivahingossa onnistuin pukemaan sanoiksi erään Berliinin yössä käydyn keskustelun aikana. (Kiitos Joel :)

Tämä ero on rationaalisuus/emotionaalisuus. Omaa todellisuuttaan ei koskaan tule ymmärtämään aidon rationaalisesti: laajassa kontekstissa ja analyyttisesti, kaikkia kausaliteetteja havainnoiden. Oma todellisuutemme on meille liian läsnä, se on liian iso osa meitä ja me olemme liian iso osa sitä, jotta osaisimme arvioida sitä kauempaa – niin, kuin vierasta kulttuuria. Muita todellisuuksia, menneitä tai toisaalla olevia, puolestaan voimme yrittää ymmärtää rationaalisen tarkkailun ja analyysin kautta, mutta meille on täysin mahdotonta koskaan ymmärtää niitä emotionaalisella tasolla. Muut todellisuudet ovat meille määritelmällisesti vieraita, joten me emme mitenkään voi uskoa ja kokea niitä. Nykypäivän vieraita kulttuureja ehkä voimmekin kokea, mutta nekin kokemukset syntyvät meidän omassa todellisuudessamme. Muut todellisuudet ovat meille uskomuksia, eivät emotionaalisella tasolla totta, eikä muulle kuin omalle emotionaaliselle tasolle tule koskaan olemaan pääsyä. Tämä oli minulle sekä sydämeni särkevä että uskomattoman vapauttava huomio.

Minulle historia on loputtoman laaja kirjo todellisuuskertomuksia. Voiko kiehtovampaa ollakaan?

Tutkimussuunnitelma [x] Aikataulu [x]

Aaaahhh!

Tutkimussuunnitelma/johdanto on valmis, lähetin sen äsken professorille! Vaikka siihen varmaan joitakin korjauksia ja muutoksia tuleekin, suurin osa siitä tuskallisesta osiosta on nyt tehty. Tämä siis tarkoittaa myös, että ensimmäiset 20 sivua gradusta on tehty. Jee! Enää 60 jäljellä. "Jee." (No, onneksi kandistakin irronnee parisenkymmentä sivua käyttökelpoista materiaalia, joten ihan hyvällä mallilla ollaan oikeastikin :)

Laadin myös siihen tutkimussuunnitelmaan kuuluvan aikatalun, joka näyttää tältä:

Helmi–huhtikuu: Aineiston keruu, aineistoon perehtyminen ja muistiinpanojen laatiminen
Huhti–toukokuu: Muistiinpanojen ja muun käytettävän materiaalin (so. kandidaatintutkielman) läpi käymistä ja järjestämistä, tutkielman tarkan rakenteen suunnittelu, kirjoitustyön aloitus
Touko–kesäkuu: Kirjoitustyö, oikoluku ja tarkistus, muu viimeistely

Helmikuussa en kyllä tosin varmaankaan saa ihan hirveästi vielä aikaan, koska tässä on päällä pari muutakin kurssia, joiden eteen pitäisi tehdä asioita (kuten kirjoittaa luentopäiväkirja, lukea historiateoreettinen teos ja kirjoittaa siitä essee). Olen minä sentään ensi torstain pyhittänyt kansalliskirjastolle, jossa tulen viettämään monta pyörryttävän hauskaa tuntia eduskuntakeskusteluja kopioiden. Ihan sormet jo syyhyää. Lainaan itseäni toisaalta, 2000-lukulaista first world -prinsessaa ärsyttää, ettei noita voi olla sähköisesti missään :D Hirvittävän uuvuttavaa liikkua fyysisesti materiaalinsa perässä? Ilman tietokonetta?

Kaikkein isoin urakka on tietysti kaiken materiaalin lukeminen ja varsinkin muistiinpanojen kirjoittaminen kaikkine uuvuttavine viitteineen. Urakka on jo aloitettu, mutta paljon on vielä jäljellä. Olen toki karkeasti hahmottanut tutkielman rakenteen, joten tiedän myös, mitä materiaaliltani haen ja miten järjestelen muistiinpanoni, mutta eipä ne muistiinpanot silti itsestään synny. Ja aina tulee kuitenkin jotain ylläreitä, joiden vuoksi joutuu vähän miettimään asioita uudestaan.

Olen kuitenkin asettanut itselleni ensisijaiseksi deadlineksi muistiinpanojen osalta 15.4. ja ihan ehdoton "NYT JUMALAUT" -takaraja on 30.4. Tutkielman tarkan rakenteen tulee olla valmis ihan viimeistään 15.5. ja 14.6. on itse gradun DL. 15.6. on mun synttärit, joten se on hyvä porkkana, voin sitten silloin juhlia kaksin verroin sekä synttäreitä että gradun valmistumista – voisko parempaa synttärilahjaa ollakaan :) Lukuvuoden 2011–2012 viimeinen tarkastukseenjättöpäivä on 7.5., siihen en ehdi mitenkään, joten se jää syyskuulle. Syyskuuhun asti on siis aikaa kirjoittaa tiivistelmä, tarkistaa viitteitä ym. hiomista, mutta muilta osin tulee olla valmista kesäkuussa.

Kuukausi itse kirjoitusprosessille saattaa kuulostaa vähältä, mutta mainitsin jo jossain aiemmassa postauksessa, että se on mulle helpoin vaihe koko hommasta. Tapaan kirjoittaa aika seikkaperäisiä muistiinpanoja suht valmiina virkkeinä (minkä vuoksi se on todella työläs vaihe) ja rakennetta suunnitellessani mietin sen todella viimeisen päälle valmiiksi ja järjestän muistiinpanot niin, että voin kirjoittaa niitä checklistin tapaan valmiiksi tekstiksi (minkä vuoksi se taas on todella työläs vaihe). Lisäksi huhtikuusta alkaen muu opiskelu on todella minimaalista, joten ainakin itsestäni tuntuu, että aikataulu on ihan realistinen. Ainakin nyt siitä tehdään realistinen vaikka väkisin, kun se on kerran kaikelle kansalle julistettu :D

Historioitsijan liikkumavarasta

Tutkimussuunnitelman metodiosiota kirjoittaessani herkistyin pohtimaan historiantutkijan roolia tänä päivänä. Kopioin tekstin tännekin.

Historiateoriaa tai historiantutkimuksen metodioppaita lukiessa tulee herkästi tunne, että historioitsijan työhön liittyy lähinnä rajoitteita. On sanouduttu irti historismin paradigmasta, jonka mukaan tutkijan tulee sammuttaa itsensä ja antaa alkuperäislähteiden puhua puolestaan. Lähteitään ei sopinut tulkita eikä niitä saanut lähestyä mielessä jokin tietty tutkimuskysymys tai näkökulma, vaan historioitsijan tuli välittää vain mitä kronologia ja lähteet itse kertoivat ja selittivät.

Nykyään ei enää ylläpidetä historioitsijan itsensä sammuttamisen vaatimusta, vaan tunnustetaan sen inhimillinen mahdottomuus. Historiantutkijatkin ovat ihmisiä ja sitä kautta myös väistämättä välittävät lähteistään oman henkilökohtaisen tulkintansa. Tämän tunnustamisesta huolimatta ei kuitenkaan ole suotavaa tulkita lähteitä liikaa, vaan niille ja historiallisille toimijoille on tehtävä kunniaa pyrkimällä välttämään jälkiviisautta – näkökulmat ja henkilökohtaiset lähtökohdat sallittakoon, mutta menneisyyden tarkastelu nykypäivän ”tirkistysaukosta” ei ole sallittua. Tässä suhteessa tutkijan siis tavallaan yhä tulee sammuttaa itsensä: hänen tulee pyrkiä ymmärtämään menneisyyden tapahtumat ikään kuin hän ei tietäisi niitä seuraavia tapahtumia, jotka hän kuitenkin todellisuudessa tietää. Jorma Kalela on muotoillut tämän teoksessa Historiantutkimus ja historia niin, että historiantutkijan tulisi lähestyä tutkimusaihettaan kuin vierasta kulttuuria.

Tämän päivän historioitsijalle on siis sallittua muodostaa ja valita oma näkökulma. Ei olekaan enää olemassa vain yhtä historiaa, vaan niin kutsutut uudet historiat (kuten mikrohistoria, sukupuolihistoria, siirtomaahistoria jne.) ovat vakiinnuttaneet tieteellisen asemansa, ja ”voittajien historia” on yleisesti vieroksuttua. Tästäkään huolimatta ei edelleenkään ole suotavaa jossitella, samalla kun determinismi ja teleologiakin ovat historioitsijan helmasyntejä. Pitää siis tiedostaa muukin kuin vain tapahtunut menneisyys, mutta sen tutkimista ei kuitenkaan pidetä järin tieteellisenä lähestymistapana.

Historiateoriassa esiintyy myös ristiriita yleisen teorian ja empirian välillä. Yleisen teorian vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että yleiset teoriat jäsentävät menneisyyttä väkivaltaisesti jättämättä sijaa tapauskohtaisemmalle kehitykselle ja tarkastelulle. Empiirisen tutkimuksen vastustajat puolestaan näkevät tapauskohtaisen tutkimuksen johtavan fragmentoituneisuuteen, jossa laajempi konteksti hukkuu yksittäistapausten mereen.

Näennäisesti nykypäivän historioitsijalla on vapaammat kädet kuin rankelaisen historismin toteuttajilla, mutta onko liikkumavaraa kuitenkaan todellisuudessa mainittavasti enemmän, vai onko se vain siirtynyt hieman eri alueelle?

Käsiteviidakossa ilman viidakkoveistä

Voihan itku sentään. Miten sitä voikin sekoittaa itsensä pahemman kerran sillä, että yrittää selventää itselleen (ja lukijoille) käyttämiään käsitteitä?

Vielä pari tuntia sitten käsitteet kuten sosiaalivakuutus,universaalisuus, residuaalisuus, huoltoperiaate, kansan- ja työväenvakuutus jne. olivat minulle aivan päivänselviä, mutta nyt olen toivottoman epävarma siitä, mitä niihin kuuluu ja mitä ei tai mitä ne ylipäätään tarkoittavat.

Onko esimerkiksi sosiaalivakuutus väistämättä aina valtiollinen ja lailla säädetty, vai lasketaanko myös tehdaskassat sosiaalivakuutuksen muodoksi? Kuuluuko universaaliseen sosiaaliturvaan määritelmällisesti tasasuuruiset etuudet (TJEU kansaneläke, lapsilisät) vai vain yleensä?

Miten residuaalisen ja huoltoperiaatteelle pohjautuvan sosiaaliturvan ero oikein tulisi selittää? Molemmat ovat julkisia järjestelmiä, jotka pyrkivät turvaamaan minimielintason niille jotka eivät pysty itseään elättämään, eikä tuen saamisen ehtona tai pohjana ole yksilön suorittamat sosiaaliturvamaksut. Toinen (residuaalinen) on äärimmäisen minimalistinen ja stigmatisoiva ja perustuu yksilöiden vastuuseen omasta itsestään, toinen (huoltoperiaate) on ennemminkin holhoava. Millä perusteella?

Myös vakuutus- ja rahastointiperiaatteen eron selittäminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia, vaikka periaatteessa ja intuitiivisesti niidenkin erot ja yhtäläisyydet ovat aivan selkeitä. En vain osaa muodostaa mitään suomenkielisiä järkeviä virkkeitä, joilla asian ilmaisisin. Asiaa ei suoranaisesti helpota, että sosiaaliturva voi samanaikaisesti pohjautua huolto-, vakuutus- ja rahastointiperiaatteelle. "Rahaa maksetaan organisaatiolle X, joka tarpeen tullen antaa rahaa joko suhteessa suoritettuihin maksuihin tai sitten ei, ja joka voi investoida rahoja tai sitten ei ja vaan säilöö niitä." Aha.

Huomenna varmaan (toivottavasti) osaan aivan sujuvasti ja vaikka takaperin määritellä kaikki nämä tässä mainitut ja mainitsemattomat käsitteet, mutta juuri nyt tällä hetkellä tämä kaikki tuntuu aivan liian filosofiselta. (Siitäkin huolimatta, että olen keittiöyhteiskuntafilosofi.)

Kovin epäselvä pläkki

Olen muuten vielä hyvin ymmälläni pläkki-asiasta, jota ihmettelin aiemmassa postauksessani. Pläkki tarkoitti ennen wanhaan mustetta (ruots. bläck). Mutta ei tässä vielä kaikki, Wikipedia tietää kertoa: "Läkkipelti eli pläkkipelti on 0,1–2,5 mm paksu tina-lyijyseoksella päällystetty peltilevy."

Kumpaankohan sanonta "selvä kuin pläkki" liittyy? Ja mitä "selvä" tässä yhteydessä tarkalleen tarkoittaa? Putipuhdastako, eli pelti kelpaa vaikka peilailuun – vai viitataanko tällä nyt "mustaa valkoisella" -henkiseen selvyyteen?

Jaahs, no nyt sitten löysin jutun, jonka mukaan sanonta saattaa tulla Vähästäkyröstä. "Joka kulmalla tehtiin pläkkisepän työtä ja kuka tahansa saattoi oppia vähän taontaa katsellessaan, kirjoittaa paikallishistoriikin kokoaja Pertti Gylldén (1983) vähäkyröläisestä pläkkyriperinteestä. Mahdollisesti tästä tuleekin sanonta selvä kuin pläkki."

Voisiko joku kielitieteiljä tai muu viisas päästää minut ahdingostani?

Puiseva, puisevampi, johdanto

Hnnngghhh. Periaatteessa tykkään kirjoittamisesta. Se on oikeastaan tutkielmien kivoin osuus, koska omassa etenemistavassani kirjoittaminen on viimeinen vaihe. Suurin ajatustyö on jo tehty: kaikki muistiinpanot ovat valmiit, tutkielman runko on ranskalaisina viivoina viimeistelty ja harkittu, tiedän tarkalleen jo mitä ja missä järjestyksessä aion sanoa, voin siis vain kirjoittaa kohta kohdalta kunnes olen valmis.

Mutta on yksi osio, jonka kirjoittaminen on poikkeuksetta kammottavaa tervanjuontia: JOHDANTO. Sillä pitäisi herättää lukijan mielenkiinto ja blaabatiblaa. Just joo. Selkeästi 100 % toimiva juttu, koska ihan joka ikinen opiskelijahan lukee tarkkaan aina kaikki johdannot tenttikirjoista, ihan vaan koska ne on niin tajut-toman mielenkiintosia. Tajunnanräjäyttäviä suorastaan.

Graduseminaarissa meidän pitää kirjoittaa tutkimussuunnitelma, joka on siis kutakuinkin sama asia kuin gradun johdantokappale. Pyysin mahdollisimman varhaisen deadlinen sille, joten sen täytyy nyt sitten olla 14.2. tehtynä.^*) Onneksi siitä valtaosa on jo kirjoitettuna edellisissä teksteissä (kandissa ja tutkimuskurssin semmatyössä) ja eilen rääpin kasaan yhteen tiedostoon oikeaan järjestykseen kaiken, mitä em. teksteistä on käytettävissä. (Blogilla on heti muhun aktivoiva vaikutus, huomaatteko!) Nyt pitää enää vain sitoa tekstinpalaset yhteen sulavammaksi kokonaisuudeksi (just joo) ja raapustaa muutamat puuttuvat kohdat.

Näin aikainen deadline ja pitkälle valmis tekstipohja varmaankin koituvat mun pelastuksekseni, koska olisin luultavasti muuten lykännyt hommaa niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt sen sijaan ylivoimaisesti ankein osuus on kohta tehty! Ja tutkimussuunnitelmaan kuuluva aikataulu on myös eeeeerittäin hyvä juttu. Tervetuloa takaisin, roti.

^*) Jos semmalaiset sattuvat lukemaan tämän, älkää hätääntykö, se on mun oma "esi-DL" joka sovittiin kurssiaikataulun ulkopuolelta herra professorin kanssa.

Johdannossa/tutkimussuunnitelmassa tulee olla:
– tutkimustehtävän hahmottaminen ja perustelu
– lähestymistavan pohdinta
– näkökulman "valinta"
– tutkimuskysymysten muotoilu
– tehtävän rajaukset
– käsitteiden tarkastelu
– lähdeaineiston arviointi
– metodisten ongelmien ja ratkaisujen pohdinta
– esityksen rakenteen pohdinta ja ratkaiseminen
(– työsuunnitelma ja aikataulu)

Miten herran tähden tuon listan saa käytyä läpi ilman, että sekä kirjoittaja että lukija vaipuvat koomaan? Ymmärrän kyllä, että kaikki kohdat ovat tärkeitä ja että niiden täytyy nimenomaan olla johdannossa, ennen varsinaista tutkimusta. Mutta on se silti vaan niin uskomattoman tylsää. 15–20(!) sivua väkisin puserrettua tylsyyttä.

Admit, olen kenties iiihan aavistuksen melodramaattinen tämän asian kanssa, mutta jos ei vielä käynyt selväksi, johdannot on lähes poikkeuksetta tylsiä ja niiden kirjoittaminen on tylsää. Tylsä on kuivaa ja puisevaa.

stock.xchng

Misc

Saattaa btw myös olla, että kirjoittelen jotain omia ajatuksiani ajankohtaisista sosiaalipoliittisista, historiaa koskevista tms. yhteiskunnallisista teemoista, mutta katsotaan minkälaiseksi tämä blogi lopunkaiken muodostuu. Vai lopahtaako jo ennen kuin on lähtenyt käyntiinkään :D

Em. aihepiireihin liittyvää blogi/linkkilistaa ainakin aion haalia ihan itseänikin varten, toivottavasti siitä on jollekulle muullekin jotain iloa ja hyötyä. Tännekin päin saa oikein mieluusti antaa linkkivinkkejä!

Kuka ja mitä?

Jonkinmoinen pieni esittelykin varmaan on paikallaan, jotta mahdollisille lukijoille hieman aukeaa, mistä ja kenestä on kysymys.

Olen siis Sohvi 27 v. ja opiskelen poliittista historiaa Helsingin yliopistolla, kunnioitettavat (köh) viisi vuotta jo takana ja kuudes meneillään. [Hyi miten muumiolta kuulostan... mutta onneksi vaan kuulostan.] Olisi siis ihan kiva valmistua tässä jossain vaiheessa – kovana aikomuksena onkin saada gradu valmiiksi kesään mennessä tai ihan viimeistään heinäkuun loppuun mennessä, koska siinä vaiheessa loppuu opintotuki. Tämä saattaa kuulostaa hieman suuruudenhullulta tavoitteelta, sillä olen teoriassa ryhtynyt projektiin vuodenvaihteessa. Kuitenkin kuten edellisessä postauksessa mainitsin, graduni on laajennus (jo valmiiksi laajasta) kandista, eli aikataulu on kyllä ihan realistinen. Sillä edellytyksellä tosin, että esim. edistäisin projektia jotenkin...

Jos poliittinen historia ei kuulostanut tarpeeksi puuduttavalta, sosiaali- ja puoluepolitiikan ymppääminen siihen varmaan viimeistään karkottaa useimpien loputkin mielenkiinnon rippeet. Mutta itse tykkään ja tällä mennään. Graduni aiheena on siis lyhyesti ilmaistuna poliittisten ristiriitojen vaikutus sosiaalivakuutuksen syntyyn Suomessa. Työnimenä on toistaiseksi Sosiaalivakuutus politiikan taisteluareenana tai jotain muuta yhtä raflaavaa (en jaksa tarkistaa :D). Mulla on näemmä jonkinasteinen mieltymys teatraalisiin otsikoihin, kandini olin otsikoinut Tuskien taival – suomalaisen sairausvakuutusjärjestelmän synty...

Gradussani on muutama yhteen nivoutuva kiintopiste: yhtäältä SDP:n ja Maalaisliiton + ML:n kommunistiliittolaisten välinen vuosikymmenestä toiseen jatkuva nokkapokka, toisaalta (SDP:n ajama) sairausvakuutus versus (ML:n ajama) kansaneläke, missä näkyy myös taisto työväenvakuutuksen (SDP) ja kansanvakuutuksen (ML) välillä. Sekä sairausvakuutusta että kansaneläkettä yritettiin kutakuinkin samaan aikaan runnoa läpi, joten nämä kaksi sosiaalivakuutuksen muotoa olivat jatkuvasti kilpailijoita – ja kansaneläke veti joka kerta pidemmän korren. Tärkeimmät vuosikymmenet molempien osalta (syntyvaiheiden/vakiintumisen kannalta) olivat 1920–30-luvut ja 1950–60-luvut, joten niihin gradunikin keskittyy.

Idea graduun kumpusi kandistani, jossa tutkin, miksi sairausvakuutuslain voimaan saattaminen kesti Suomessa niin kauan. Ensimmäinen hallituksen esitys laiksi annettiin vuonna 1927, komiteoissa sitä oli suositeltu jo kauan sitä ennen, mutta silti saatiin odottaa vuoteen 1964 asti, ennen kuin ensimmäinen sairausvakuutuslaki viimein astui voimaan. Tällä saavutuksella Suomi pokkasikin sitten Euroopassa jumbosijan. Perehtyessäni asiaan vähän enemmän huomasin, että kehityskulkuun olivat vaikuttaneet monenlaiset seikat – käytännön seikoista (esim. lääkäreiden ja sairaaloiden vähyys) raakaan poliittiseen peliin.

Poliittisen historian opinnäytetyön kannalta tuo poliittinen aspekti oli tietty kaikkein hedelmällisin, ja onneksi myös mua itseäni kiinnostavin, joten lähdin sitten sitä tutkimaan.

"Lähdin"... Kuulostaa siltä kuin homma olisi ollut selvä kuin pläkki [mikähän on "pläkki"? pitääpä ottaa selvää] alusta alkaen. Voin kuitenkin paljastaa, että vaikka aihepiiri ja suuret linjat olivat aika helpot hahmottaa ja määritellä, aivoparkani joutuivat pitkään ruksuttamaan ja prosessoimaan, että saivat muodostettua tutkimuskysymyksen. Se on niinkin monimutkainen kuin "Miten [SDP:n ja Maalaisliiton] poliittiset ristiriidat ovat vaikuttaneet sosiaalivakuutuksen syntyvaiheisiin?" Että siinä teille monen kuukauden ajatustyön tulos. Aina ei todellakaan mee niinku Strömsössä, mutta ei se onneksi yleensä kauheasti haittaa.

Jotain tarttis tehdä

Nimittäin gradun suhteen. Se on periaatteessa hyvällä mallilla, koska jatkan aikalailla suoraan kandista ja mulla on paljon muutakin tekstiä kirjoitettuna gradusemmaa edeltävästä tutkimusseminaarista jne. Kuulostaa tosi hyvältä siis!

Siihenpä vain näyn tuudittautuneen tässä – juu juu, on hyvällä mallilla eli ei mun oikeastaan tarvitse tehdä kauheasti mitään. WRONG! Kohta on kesäkuu ja huomaan olevani aivan lirissä, joten tarvitsen nyt jonkunlaisen potkun perseelle, ylös tästä prokrastinaation suosta.

Olin jo aiemmin miettinyt, että voisi olla hauskaa(?) ja hyödyllistä pitää jonkinlaista gradupäiväkirjaa, johon ehkä voisi myöhemmin palata, jos tästä joskus tutkijan ura urkenee. Nyt tämä päiväkirja/blogi saa luvan toimia myös motivaattorina oikeasti laittaa pari tikkua ristiin projektin edistämiseksi. Ken tietää, ehkä tästä voi jopa olla jotain vertaistukea saman opintovaiheen kanssa kamppailev(a/i)lle?

Ai vitsi, muistin just että pitää viedä roskat, ja vessanpöntön nuppi ja ovenkahvat kyllä kaipaa kiillotusta.